Meksikolainen Kouluni

Nyt olen päättänyt tehdä kirjoituksen koulustani ja minkälainen se on täällä puolella maailmaa.

Ensinäkin käyn täällä yksityiskoulua. Koulu toimii paikallisen sementtitehtaan Cruz Azulin nimen alla. Nimi on yksin kertaisesti Cruz Azul Lukio.

Tässä koulussa, niinkuin todella monessa koulussa Meksikossa käytämme koulupukua. Meillä on perus koulupuku ja urheiluasu. Poikien puku perustuu tummista housuista ja valkosesta paidasta jossa on koulun logo. Tytöillä on sama paita mutta housujen silaan polviin ulottuva ruutuinen hame.

Koulun alue on kokonaan aidattu. Eli uloskäyntejä ei ole kuin 2 mutta vain yhtä käytetään. Uloskäynti on myös vartioitu koko ajan etteivät oppilaat poistu alueelta ennen aikojaan.

Tämän lisäksi, koulusta poistuminen on tehty turhan vaikeasti jos täytyy mennä jonnekkin esim lääkärille. Ensiksi, vanhempasi pitää kirjoittaa koululle että lapsensa pitäisi päästä tällöin ulos tämän takia. Kun opinnonohjaajat ovat hyväksyneet tämän, menee se rehtorin sihteerille, joka täyttää ulospääsylapun, jonka sitten hän, rehtori itse ja opinnonvaljo pitää allekirjoittaa. Tämän lapun annat vartijalle portilla ja hän päästää sinut ulos. Muuten et pääse sit minkään takia.

Niinkuin olen aikasemmin kertonut, minulla on iltakoulu. Syy siihen on se että samoja rakennuksia käytetään lukiona ja yläasteena. Yläaste aamuisin ja lukio iltaisin. Päiväni alkaa klo 14 ja loppuu klo 21. Tunteja on 8 kpl, jotka ovat 50 min pitkiä. Puolessa välissä on 20 min ruokatauko. Muita taukoja ei ole.

Itse tunneilla, ei koskaa ole hiljaista. Työrauha on kaukainen toive. Aina on puhetta/huutoa ja usein se on opettaja ja oppilas ketkä huutavat kilpaa. Kun opettaja useiten häviää, ei oppilasta edes yritetä kurittaa.

Tämän lisäksi tunneilla käytetään puhelimia jatkuvasti ja kun opettaja yrittää ottaa sen pois oppilaalta monen huomautuksen jälkeen, oppilas vain selittää "en minä sitä käyttänyt". Hän laittaa sen pois ja opettaja luovuttaa...

Aineita koulusta löytyy monia, enemmän kuin Suomesta. Täällä opetetaan mm.logiikkaa, estetiikkaa, todennäköistyyttä ja hallintoa. Ja tietty koulussa opiskellaan englantia, mutta ei hirveen hyvillä tuloksilla. Joka vuosi oppilaat tekevät kokeen joka jakaa heidät 4 eri ryhmään taitojensa perusteella. Ja sen verran kun olen itse opetusta tunneilla seurannu voin sanoa että ei se hirveän hyvää ole.

Täällä amerikoissa tietty opiskelevat Amerikan Englantia joka on omalla tavalla erillainen meille tutusta Englannin englannista. Mutta he käyttävät Englannin englannin kirjoja tehtäviä varten. Ja myös tunneilla ei yhtän harrasteta käännös tehtäviä. Ainoastaa kielioppi ja miten sitä pitäisi puhua. Edelleen viimisellä lukio vuodella useiten kysytyn kysymys opettajalta on "Mitä tarkoittaa tämä ja tämä?". Harmittavaa.

Tämä koulu, ollen yksityiskoulu on paljon paremmin varustettu kuin moni koulu minkä tiedän Suomessa mutta minun mielestäni he eivät käytä niitä oikein. En sano että heidän systeemi on parempi tai huonompi. Se on vaan erinlainen.

Tämä oli kokoonpano kaikista mikä liityy kouluuni täällä :)

Tänään, 27 Helmikuuta minulla on jäljellä tasasn 4 kk täällä Meksikossa. Aika lentää hurjaa vauhtia...

Terveisiä, Miika

YFUn matka Michoacaniin

Hei kaikki!

Viimeisen viikon verran olen ollut YFUn matkalla Michoacanin osavaltiossa. Matka alkoi viime perjantaina kun lähdime bussilla kohti Mexico Cityä tapaamaan muut vaihtarit. Saavuimme bussiasemalle joskus 7:30 aikaan aamulla jossa tapasimme toisen ryhmän vaihtareita ja menimme yhdessä tapamaan muut lentokentälle. Emme olleet läheskään viimeisiä ja saimme odottaa noin 3h että loput saapuivat. Sen jälkeen nuosimme bussiin ja kohteeksi laitettiin ensimmäinen Shambalan leirintäalue.

Sinne saavuttuamme, meidät lajiteltiin huoneisiin ja meimme syömään illallista. Illemmalla harrastimme jotain ryhmä leikkejä noin tunnin verran jonka jälkeen kaikki olivat sen verran väsyneitä että suuri osa meni nukkumaan, mutta en minä joka järkevästi ole pystyssä kolmeen saakka kavereiden kanssa :P

Seuraavana aamuna herättyämme ja kun olimme syöneet nuosimme bussiin ja lähdimme Monarkkiperhosten suojelualueelle. Tämä on siis paikka minne perhoset tulevat lisääntymään ja minun mielestäni pitäsi olla yksi maalilman ihmeistä todellakin! Saimme kiivetä jonkinkin matkaa ylös mäkeä kunnes pääsimme itse paikalle. Sille oli tuhansia ellei jopa kymmeniätuhnasia perhosiä! Puut olivat aivan niiden kotiloiden peitossa.

Paikka oli siis todella huikea!! Kun taas kiipesimme alas, söimme hieman ja ostelimme muistoja ja sitten lähdimme takaisin päin. Illemmalla ei tapahtunut mitään sen erikoisempaa. Istumme tulen edessä ja grillasimme vaahtokarkkeja :).

Seuraavana aamuna lähdimme Shambalasta kohti Michoacanin pääkaupunkia, Moreliaa. Siellä yövyimme ihan kunnon hotelissa. Morelia on todella kaunis kaupunki. Hyvin omalaatuinen ja sen verran kun näin hotellin ikkusnoista, siellä oli on 10 valtavaa kirkkoa.

Sitten jostain tuntemattomasta syystä hotelliin vyöryi valtavasti poliiseja. Epäilemme että oikea syy oli se että hotelli oli täynnä vaihtareita. Pääasiassa heseisoivat käytävillä ja ovella raskailla aseilla. Mutta mukavaa porukkaa olivat :). Saimme jopa otta kuvia heidän kanssa!

Aamupalan syötyämme nousimme taas bussin ja lähdimme kiertelemään pienempiä kylä ja paikkoja joiden nimiä en enään muista... Kävimme noin kolmessa kaupungissa. Otin paljon kuvia ja ostelin myös matkamuistoja :)

Pitkän päivän jälkeen oli vielä pitkä bussimatka edessa viimeiselle leirintäalueella. Paricutrin oli paikan nimi, ja sillä on sama nimi kuin lähellä olevalla aktiivisella tulivuorella ja alue sijaitsi noin 2,5 kilometrissä merenpinnan yläpuolella. Paikka oli myös kylmin tähän saakka pääasiassa siitä syystä että olimme niin korkealla. Saimme pitää tulta mökeissä koko ajan päällä että emme jäätyisi. Yöisin taisi lämpötila vajota noin -5 asteeseen. Tiedän että ei se ole mitän Suomeen verrattuna mutta täällä oli samalla erittäin kosteata joka teki siitä entistä purevampaa.

Seuravaana aamulla lähdimme noin 9:30 aikaan ratsastamaan tulivuorta kohti. Tämä oli ensimmäin kerta kun edes olin hevosen päällä eikä ollut mitään ongelmia :). Vaikka nyt ovat paikat niin kipeät...

Tulivuorelle päästyämme kapusimme ylös kivistä sivua pitkin ja se ei mitään helppoa ollut... Alastulo taas oli paljon helpompaa ja hauskempaa kun juoksimme tuhkaista sivua alas. Melkein kuin laskettelua! Mutta sitten kyllä oli kaikki paikat täynnä tuhkaa.

Matkalla takaisin poikkesimme yksillä kirkon raunioilla. Se oli tuhoutunut tulivuoren viimeisen purkauksen takia noin 60 vuotta sitten. Oli suoraan sanoen pelottavaa nähdä miten pitkälle laava ja tuhka oli levinnyt.

Lähdimme seuraavana aamuna tuskallisen aikasin Mexico Cityä päin ja yhdeksän aikaan eilen illalla nousimme bussin kotia kohti. Saavuin kotiin noin 8:30 tänä aamuna...

Matka oli kylläaivan mahtava!!! Tekisin mielelläni uudestaan, kunhan saisimme kuumaa vettä ensi kerralla joka paikassa :) Odotan jo innolla YFUn seuraavaa matkaa!